Kulttuuri on kuin ihmisten kollektiivinen muisti, jonka ytimessä ovat aikojen kuluessa hyviksi havaituista periaatteista kiteytyneet arvot. Kulttuuri ilmenee yhteisinä tapoina, tarinoina, fyysisinä sekä henkisinä rakenteina ja välittyy yhteisen kielen kautta. Kulttuurin muotoihin vaikuttavat oleellisesti myös alueen maantieteellinen sijainti sekä ilmasto. Lämpimissä maissa ihmiset elävät ja kommunikoivat eri tavoin kuin neljän vuodenajan ja kylmän talven Suomessa.

Yksilöt oppivat oman kulttuurinsa oleelliset piirteet elämänsä varrella aina varhaislapsuuden ensimmäisistä kokemuksista alkaen. Kaikessa oppimisessa aivoihin muodostuu uusia assosiatiivisia yhteyksiä, tai synaptisia hermoratojen kytkentöjä, niin kuin psykiatrit sanovat. Varsinkin varhaislapsuuden herkässä vaiheessa saatu oppi muodostuu lähes aivojemme rakenteellisiksi ominaisuuksiksi ja tuossa iässä syntyneet käsitykset muuttuvat erityisen hitaasti. Tästä johtuen todelliset kulttuuriset arvot ohjaavat valintojamme lähes huomattamme ja kulttuurierot tuntuvat olevan lähes ikuisia. Kulttuuriset arvot on ikään kuin sementointu yhteiskuntarakenteisiin ja niitä on lähes yhtä vaikea muuttaa kuin miesten ja naisten toisistaan poikkeavia arvomaailmoja.

Vaikka kulttuurit erottuvat toisistaan selvästi, esiintyy jokaisen kulttuurin sisällä valtavasti yksilöllistä vaihtelua. Arvoiltaan samanlaisia ihmisiä löytyy jokaisesta maasta huolimatta kulttuurien välillä ilmenevistä eroista. Schwartzin kulttuuristen arvo-orientaatioiden teoria keskittyy kulttuureja erottavien arvo-orientaatioiden tutkimukseen (Schwartz 2008). Seitsemän arvo-orientaatiota jäsentyy kolmen, kaikille yhteiskunnille yhteisen, ihmisen toimintaa säätelevän peruskysymyksen kautta kolmeksi kulttuureja erottavaksi jännitteeksi arvo-orientaatioiden kartan osoittamalla tavalla. Klikkaamalla oheista linkkiä, saat näkyviin 77 kulttuuria Schwartzin arvokartalla.

Ensimmäinen yhteiskunnallinen kysymys tunnistaa yksilön ja yhteisön suhteiden ja rajojen luonteen eli missä määrin ihmiset ovat autonomisia (autonomy) olentoja ja missä määrin yhteisöönsä juurtuneita (embeddedness). Tämän erottelun mukaan ihmiset nähdään, kulttuurista riippuen, joko omista asioistaan huolehtivina itsenäisinä yksilöinä, joiden elämälle heidän oma ainutlaatuisuutensa antaa merkityksen, tai yhteisöönsä juurtuneina olentoina, joiden elämä saa merkityksen ryhmään kuulumisesta ja pyrkimisestä kohti yhteisiä tavoitteita. Autonomiset kulttuurit Schwartz jakaa kahteen luokkaan. Toisissa korostuu tunteen ja toisissa älyllinen autonomia. Älyllinen autonomia (intellectual autonomy) rohkaisee yksilöitä toimimaan itsenäisesti omien ideoidensa ja älyllisten pyrkimystensä ohjaamina. Tunneautonomia (affective autonomy) rohkaisee yksilöitä tavoittelemaan itselleen myönteisiä tunne-elämyksiä.

Toinen yhteiskunnallinen kysymys varmistaa, että ihmiset käyttäytyvät vastuullisella, yhteiskuntarakenteita ylläpitävällä tavalla. Ihmisten on osallistuttava mieluummin yhteiskuntaa säilyttävään tuottavaan työhön kuin tuhoisaan kilpailuun tai vetäytyä syrjään. Ongelma voidaan ratkaista tasa-arvoa puolustamalla (egalitarianism) tai turvautumalla hierarkioihin (hierarchy). Tasa-arvoa puolustettaessa ihmiset hyväksyvät toinen toisensa moraalisesti yhdenvertaisiksi, samat perusintressit jakaviksi ihmisolennoiksi. Tällaisessa kulttuurissa ihmiset ovat sisäistäneet yhteistyön tärkeyden ja huolen kanssaihmisten hyvinvoinnista. Tämän vastakohta, kulttuurinen hierarkia, perustuu annettuun roolijärjestelmään, joka varmistaa vastuullisen, tuottavan toiminnan. Vallan, roolien ja resurssien epätasa-arvoinen jakautuminen on hierarkkisessa kulttuurissa legitiimiä, jopa toivottavaa. Ihmiset ottavat roolihierarkiat annettuina ja mukautuvat niihin liittyviin pakotteisiin, alistuvat ylemmilleen ja odottavat kunnioitusta itseään alemmilta.

Kolmas yhteiskunnallinen kysymys säätelee ihmisen ja luonnon voimavarojen kohtelua. Vastaus on joko harmonia (harmony) tai hallinta (mastery). Harmonia korostaa sosiaaliseen ja luonnonmukaiseen maailmaan sopeutumista, yritystä arvostaa mieluummin kuin muuttaa, määrätä tai riistää. Hallinta on vastakkainen tapa suhtautua tähän kysymykseen. Se rohkaisee aktiiviseen itsetietoisuuteen tavoitteena hallita, määrätä ja muuttaa luonnonmukaista ja sosiaalista ympäristöä ryhmän tai omien päämäärien saavuttamiseksi.

Suomi sijoittuu globaalilla arvokartalla tasa-arvoa puolustavaan arvoyhteisöön useiden Euroopan maiden ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Länsimaissa yksilöä ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan eri tavoin kuin Kaukoidän tai Afrikan maissa, joissa yksilö on suhteessa omaan yhteisöönsä alistetussa asemassa tai osaksi yhteisöään juurtunut. Arvot eivät siis ole vientitavaraa.

Koska kulttuuriset arvot muuttuvat erittäin hitaasti, ovat kulttuurien keskinäiset suhteet vakaat. Tästä johtuen globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten on oltava erityisen herkkiä ymmärtääkseen johtamisen kannalta tärkeiden arvojen syvälliset kulttuuriset merkitykset.

Lähde:

Schwartz, S. H.: Cultural value orientations: Nature and implications of national differences. Moscow: State University. Higher School of Economics Press. 2008.